Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Elämää Turkissa

Turkkilainen hamam vs. suomalainen sauna

on 8.11.2015

Tänään lauantain kunniaksi (ja selvittyäni aamun vanhempaintapaamisista) päätin palkita itseni menemällä hamamiin. Hamam eli turkkilainen sauna on monelle Turkissa käyneelle varmasti tuttu kokemus, ja osalla taas ei ole hajuakaan mitä hamamissa tapahtuu. Uskoisin, että moni suomalainen tuntisi olonsa varsin kotoisaksi hamamissa: hamamissa ja saunassa on jotakin hyvin samanlaista.

Sana “hammam” on arabiaa ja tarkoittaa kylpylää. Valloittaessaan arabikaupunkeja osmannit omaksuivat kylpyläkulttuurin arabeilta, jotka puolestaan olivat omaksuneet sen roomalaisilta. Konstantinopoli oli Itä-Rooman pääkaupunki ennen osmannivallan aikaa, joten he omaksuivat kreikkalais-roomalaisen arkkitehtuurisen perinteen. Osmanien kylpyläkultuuri olikin yhdistelmä roomalaista thermae-arkkitehtuuria ja arabien kylpyläperinteitä. Roomalaisista ja kreikkalaisista kylpylöistä poiketen osmannien kylpylöihin pääsivät kummatkin sukupuolet.

Hamameissa ei ole varsinaisia ikkunoita, vaan valo tulee pienistä rei’istä kuten kuvassa. Kuva on Severin siskon Siirin ottama.

Hamameilla oli monia tärkeitä yhteiskunnallisia merkityksiä. Julkisina tiloina ne olivat tärkeitä tapaamispaikkoja ihmisille, jossa he pystyivät myös verkottautumaan. Monet merkittävät tapahtumat, kuten vallankumoukset ja sukujen avioliitot saivat alkunsa Istanbulin lukuisissa pesutuvissa – joista ei väkeä puuttunut, sillä hamamit olivat myös taloudellisia instituutioita, joissa työskenteli suuri määrä työntekijöitä.

Muiden julkisten rakennusten tavoin monet hamameista rakennettiin moskeijoiden läheisyyteen puhdistautumista varten ennen rukouksia. Uskonnollisesti hamamit olivat siis merkittäviä islamilaisen puhtauskäsitteen kannalta. Suurissa kaupungeissa erilaiset taudit olivat suuri ongelma ja hamamit toimivat julkista hygieniaa parantavina laitoksina. Monet aikalaiset lääkärit suosittelevatkin potilailleen erilaisia kylpylähoitoja tautien ennaltaehkäisyyn. Hamamien merkitys väheni 1900-luvulla julkisten vesijohtojen laajentuessa ja ihmisten saadessa juoksevaa vettä kotiinsa, joten nykyisin suurin osa hamameista on lähinnä ylellisyyksiä ja turistinähtävyyksiä.

Istanbulin kuuluisimpia historiallisia kylpylöitä on Cemberlitaş Hamamı. Kylpemisen ja hieronnan jälkeen voi juoda kupin ihanaa omenateetä ennen
paluuta Istanbulin katupölyyn ja saasteisiin. Erityisesti lauantai-iltaisin tunnelma
saattaa kuitenkin olla kuin silleillä purkissa.

Nykyään hamameja on jokaiseen makuun ja hintaan, alkaen “lähihamameista” joissa käyvät lähinnä turkkilaiset peseytymässä, päätyen satoja euroja maksaviin kylpylämäisiin hamameihin. Ja kuten saunojakin, hamameitakin on myös niin asunnoissa kuin taloyhtiöissäkin.
Yleensä hamamit on yhä jaoteltu tiukasti eri sukupuolille: miehet peseytyvät miesten kanssa, ja heitä pesevät vain miehet, ja naisia taas naiset. Viime talvena toivoin että olisimme voineet mennä Severin kanssa yhdessä hamamiin mutta huomasin sen olevan hyvin kallista ja mahdollista lähinnä hotelleissa.

Ikärajaa hamameissa ei ole, ja kaiken ikäiset ihmiset ovatkin edustettuina: pienimmät vauvat nauttivat vedellä leikkimisellä, nuoret tulevat yleensä pareittain tai pienessä ryhmässä ja vanhat peseytyvät kaikessa rauhassa. “Kaikessa rauhassa” onkin avainsana onnistuneeseen hamam-elämykseen: kuten saunaan, hamamiinkaan ei pidä mennä kiireessä, vaan pysähtyen, rentoutuen ja nauttien. Hamamissa saattaa mennä huomaamatta monta tuntia.

Turkissa on hyvä valikoima erilaisia saippuoita ja suihkusaippuoita, jotka oikein houkuttelevat hamamiin. Tämä saippuakauppa Kadiköyssä on kuin karkkikauppa.

Viime talvena hurahdin kultaisessa sarvessa sijaitsevaan Cemberlitas Hamamiin – vaikka se onkin hiukan enemmän kategoriaa turistien kylpylä kuin turkkilaisten pesupaikka, on paikassa jotakin vetoavaa, ehkä sen kunnioitettavan iän vuoksi: Cemberlitas Hamam on rakennettu vuonna 1584. Paikka ei vetoa vähiten siksi, että viime talvena, ulkona sataessa lunta, jäin hetkeksi yksin pesijänaisen kanssa peseytymistilaan, ja nainen alkoi laulaa vanhoja turkkilaisia lauluja. Hetki oli maaginen – tuossa paikassa niin monet naiset ovat laulaneet samoja lauluja jo niin monia, monia vuosia. Suurkaupungin sydämessä hetken ajan tunsin aivan käsittämättömän suurta rauhaa ja jotakin taianomaista.

Hamamit ovat yleensä ulkoapäin varsin vaatimattoman näköisiä, mutta sisältä kauniita ja koristeellisia. Perinteiset turkkilaiset mosaiikit ovat lumoavia.

Tänään kävin Kadiköyssä hamamissa, joka taas oli vähemmän spa ja enemmän turkkilaisten pesupaikka. Heti sisäänkäynnillä ulko-oven avattuani minut toivotti tervetulleeksi lihava, keski-ikäinen nainen pelkässä alaosassa. Selvä. Ryhmä enemmän tai vähemmän puolipukeissa olevia tätejä viittoi tieni pukuhuoneeseen, ja jouduin pyytämään erikseen pyyhettä ja kenkiä. Sonnustauduttuani bikinien alaosaan ja hamam-pyyhkeeseen, minut ohjattiin itse pesuhuoneeseen. Pesuhuone on suuri, kuuma ja kostea huone, jossa naisia istuskelee lämpimillä kaakeleilla liruttelemassa vettä päälleen. Mitään virallista pukukoodia hamamissa ei ole: tänäänkin eräs nainen oli alasti ja toinen taas kokouimapuvussa. Yleensä turkkilaiset käyttävät bikinien alaosaa tai alushousuja, ja ovat muuten yläosattomissa.

Ensimmäistä kertaa menossa hamamiin Antalyassa vuonna 2012, päällä kaikista perinteisimmät hamam-pyyhkeet. Nyt olemme ostaneet Severin kanssa noita puuvillaisia pyyhkeitä niin kotiin kuin Aasian reissullekin, sillä ne ovat todella kevyitä kantaa, mahtuvat pieneen tilaan ja kuivuvat nopeasti.

Hämmentävin osa hamamissa käyntiä on itse peseytymisoperaatio. Joissakin paikoissa koko operaatio aloitetaan lyhyellä, kymmenisen minuuttia kestävällä saunomisella. Antalyassa minä ja suomalainen ystäväni opimme kantapään kautta, ettei suomalaisvalmisteiselle kiukaalle kuitenkaan saa heittää vettä tai tulee huutoa ja varoituksia sähköiskuista.
Seuraavaksi joko saunomisen jälkeen peseytyjät lämmittelevät istumalla lämpimillä kaakeleilla ja valelemalla itseään lämpimällä vedellä (joka on yllättävän rentouttavaa!), ja sitten alkaakin jännittävin osuus.

Seuraavat kolme kuvaa ovat Cemberlitas Hamamin kotisivuilta, sillä yllättäen hamamissa ei saa kuvata. Kuvan nainen marinointihommissa, valmistautumassa pesuun. (c)Cemberlitas hamam
Pesuhuone on täynnä kuvassa näkyviä lavuaareja, joiden yllä on kaksi hanaa – kuuma ja kylmä. Siinä saa sitten sydämensä kyllyydestä lotrata metallikulhon avulla. (c)Cemberlitas hamam

 

Keskellä pesuhuonetta on lämmitetty kivialusta, jonka päällä voi loikoilla ja jonka päällä itse pesuprosessi tapahtuu. (c)Cemberlitas hamam

Yleensä keski-ikäinen, lihava täti päällään pelkät pikkuhousut (toisinaan myös rintaliivit) viittoo luokseen hamamin keskellä olevan, laakean tason ääreen. Elekielellä ja murahteluilla hän kehottaa makuulle, ja aloittaa ensin ihon kuorinnalla, jossa pesettävää hangataan karkealla sienellä ja venytellään ja väännellään arastelematta. Olen aika varma, että jokaisella hamam-käynnillä iholtani lähtee kaksi senttiä pelkkää kuonaa. Kuorinnan jälkeen tämä pelottava täti vaahdottaa jättimäisen saippuapilven, jolla hän saippuoi pesettävän. Myös hiukset pestään, ja tänään saippuaa oli niin paljon että jossakin vaiheessa pelkäsin tukehtuvani saippuapilveen. Nämä pesijänaiset ovat hyvinkin rivakoita ja ronskeja otteissaan – ja luotettavat lähteet (Severi) kertovat, että myös pesijämiehet ovat yhtä tehokkaita.

Kymmenisen minuuttia-vartin kestävässä pesussa ei voi välttyä fyysiseltä läheisyydeltä pesijän kanssa, sillä he kuorivat ja pesevät arastelematta myös esimerkiksi kankut ja rinnat. Makuulla ollessa kun pesijänainen haluaa sinun kääntyvän mahallesi tai selällesi, sen merkiksi hän taputtaa pyllyäsi – omien kokemusteni mukaan tämä taputus voi olla mitä tahansa kevyen kosketuksen ja reippaan läimäytyksen väliltä. Pesun jälkeen olo on kuitenkin autuas ja puhdas, ja toisen ihmisen tekemän pesun jälkeen voi yllättäen kokea samaa tunnetta kuin aivan pienenä kylvyn jälkeen.

Pesuvehkeitä hamamiin. Liila ja pinkki pussukka ovat pesukintaita saippuointiin.

Luettuani hamamien arvosteluja tripadvisorista, huomasin kaksi yhteistä valitusten aihetta:
1) alastomuus ja 2) pesijänaisten/-miesten töykeys.
On ymmärrettävää, että häveliäämmistä kulttuureista tuleville huone täynnä lähes alastomia ihmisiä valelemassa itseään vedellä, voi olla hyvinkin hämmentävää. Suomalaisille saunojille vaatteiden heittäminen nurkkaan ei onneksi ole juttu eikä mikään.
Pesijänaisten tai -miesten töykeyttä taas ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Jotenkin se näyttää vain kuuluvan asiaan – ehkäpä ettei kukaan asiakkaista vain koe oloaan ahdistelluksi liian ystävällisen pesijän vuoksi? Tai ehkäpä pesijät ovat vain väsyneitä epäilemättä aivan liian pitkiin työpäiviinsä puolialasti, epäergonomisissa asennoissa kuumassa huoneessa.

En todennäköisesti tunnistaisi pesijänaistani vaatteet päällä kadulla. Sattuiko kuvaan yksi heistä shoppailemassa saippuaa?

Vaikka turkkilaisen hamamin jälkeen olo on raukea, levollinen ja samettisen pehmeä, vie tässä matsissa suomalainen sauna kuitenkin voiton – hamamin aikana ei voi pulahtaa uimaan, eikä hamam-siideriä välttämättä katsottaisi hyvällä. Harmi.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI