Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja nyt Israelissa.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?

Heräämme Ho Chi Minh Cityssä ilman herätyskelloa hotellihuoneessa, jossa ei ole ikkunaa. Aluksi ikkunattomat hotellihuoneet aiheuttivat klaustrofobisen tunteen, nyt niihin on tottunut: nukkuu ainakin sikeästi ja myöhään kun ei herää luonnonvaloon. Köyhällä ei ole varaa valittaa, budjettimajoittujalla ei aina ole varaa ikkunaan.

Olemme saapuneet jälleen uuteen kaupunkiin, kuuma ja kostea ilta lyö kadulla vastaan. On sadekausi, ilmassa on jatkuvasti painostavan ukkosen tuntua, alitajuntaisesti odottaa koko ajan koska jyrähtää. Kaikkialla pörrää skoottereita, ohitamme kahvilan toisensa perään: “Mitä haluaisit tänään aamupalaksi? Hotellin vieressähän oli se kreikkalainen, haluatko jugurttia?” Kreikkalainen ravintola jää väliin, kahvia on saatava. Löydämme vegaanikahvilan ja syömme aamupalaksi tofuleipiä ja kasviskevätkääryleitä. Reissun aluksi söimme aina tunnollisesti paikallisia ruokia, nyt mitä pidempään olemme olleet ulkomailla, sitä rennompia olemme ruuankin suhteen. Jos tänään syömme burgerit, ehdimme kyllä huomennakin syömään pho-keittoa. Aikaahan meillä täällä on.

Laosin Luang Prapangissa istuessani ravintolassa kirjoittamassa, viereisessä pöydässä istui yksin reissaava nainen ja tämän seuraan liittyi yksin reissaava nuori mies. Höristin korviani kuullessani heidän puhuvan Turkkiin matkaamisesta. Mies harmitteli, ettei ollut aikaisemmin tullut käyneeksi, ja nyt hän ei uskaltanut matkustaa sinne heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi. Nainen sanoi: “Don’t worry. Everyone says that life is short. I think that life is long. You have time to travel there and everywhere you want. Life is long.”

Yritän pitää tämän ajatuksen mielessäni erityisesti silloin, kun paratiisirannallakin tuntuu että aika menee hukkaan, että on kiire, että elämä on niin lyhyt että kaikkea pitää ahnehtia ja käyttää aika mahdollisimman tehokkaasti. Moni lähtee Kaakkois-Aasiaan etsimään paratiisia, mielenrauhaa, harmoniaa, meditoimaan. Reissuun voi olla erityisen kovat odotukset. Pitäisi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, nauttia joka hetkestä, tuntea joka solullaan olevansa reissussa ja elossa, ja kuitenkin rentoutua ja nautiskella.

Pakolaisten kanssa työskentely ylitti kaikki reissulle asetetut odotukset. Kasvoissani on tanakaa, Burmalaista aurinkorasvaa&meikkiä: tyttöjen mielestä olin aina niiiiin kaunis sitä käyttäessäni.

Todellisuudessa ainakin pidemmällä reissulla tulee ihan samanlaisia fiiliksiä vastaan kuin kotonakin. On päiviä, jolloin tuntuu vaan sähäävän paikasta toiseen, päiviä jolloin aika loppuu kesken, päiviä jolloin stressaa ja kiukuttaa ja sää ei miellytä. Ehkä reissussa on helpompi löytää aikaa istua viinilasin ääressä rantakahvilassa, puuron sijaan syö kevätkääryleitä, iho vaihtaa väriä kalmanvalkeasta pronssiseen (tai punaiseen, kuten minulla) mutta sama pää pysyy mukana silti.  Ajattelin, että pidempi reppureissaus opettaisi minulle rauhoittumisen jaloa taitoa, ja ehkä jonkin verran olenkin relannut, mutta en taida ikinä päästä täysin eroon tietynlaisesta tehokkuudesta ja organisoinnista. Tehokkuudesta eroon pääseminen ei tapahdu paikkaa vaihtamalla. Siksi olenkin erityisen kiitollinen siitä, että Severillä on taito saada minut rauhoittumaan, hidastamaan hiukan. Kaikista meistä, kuten minusta, ei vain kertakaikkiaan tule sellaisia, jotka makaisivat huoletta päivät pitkät rastat ristissä riippumatossa huolehtimatta tulevasta ja antaen elämän viedä.


Jos jo kotinurkissa perustunne on kiire, stressi ja suorittaminen, voi siitä tunteesta olla vaikeaa päästä ulkomaillakaan eroon – tai siitä pääsee reissun ajaksi eroon, mutta koneen kolahtaessa Helsinki-Vantaalle, reissussa kadonneet fiilikset palaavat. Ulkomailla asuminen on opettanut ainakin sitä, että itseään ei pääse pakoon ja sellainen elämä, jota ulkomailla elää, on mahdollista Suomessakin ja toisaalta se, että Suomen arjesta tuttuja maneereita ei välttämättä pääse maapallon toisella puolellakaan pakoon. Vaikka riippumatossa Thaimaan rannalla onkin ehkä helpompaa olla hyvällä mielellä kuin Keravalaisessa kerrostalokaksiossa räntäsateella, ei ihmisen onnen, ilon ja mielenrauhan pitäisi löytyä vain lomalta. Jos löytyy, silloin jotain arjessa pitää muuttaa.

Vuosia aiemmin Turkissa äitini katseli rannassa meren pyöreäksi hiomia kiviä, otti sellaisen käteensä ja totesi: “tällaisia ihmisistäkin tulee elämän aikana.” Minä ja veljeni virnuilimme: “ai pieniä ja pyöreitä?” Mutta todellisuudessa äitini tarkoitti sitä, kuinka elämä, kuin aallot, hioo ihmisestä terävimmät kulmat pois. Ja sitä matkustaminen ennen kaikkea tekee. Se hioo ja muokkaa ihmistä, antaa perspektiiviä, hioo kulmia.  Ja aikaa, sitä kuitenkin on, joka ikinen vuorokausi  ne ihan samat 24 tuntia Suomessa ja ulkomailla. On itsestä kiinni, miten ne järjestää ja käyttää, ja ennen kaikkea mitä niiden aikana tuntee – on missä päin maapalloa tahansa.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
4 kommenttia
  1. Vastaa

    Anna / Muuttolintu.com

    12.6.2016

    Aivan ihanasti kirjoitettu ja asiaa joka sana. Itsellä usein varsinkin loman alussa on iso suoritustarve, nähdä ja kokea ja käyttää päivät tehokkaasti, ja murehdin loman loppumista jo ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan. Mutta kyllä se siitä onneksi yleensä muutaman päivän jälkeen rauhoittuu. Reissuun lähdetään usein kuitenkin ensisijaisesti nauttimaan ja rentoutumaan. Yksi arvokkaimmista asioista, mitä reissuilta on jäänyt käteen on se, että katson enemmän maailmaa reissaajan silmin myös omassa kotikaupungissa, ja siten arki täällä ei tunnu ihan hirveältä rottarallilta. Samalla toinen arvokas oivallus minkä oon saanut ulkomailla reissaamisesta ja asumisesta on se, että voin tehdä elämälläni melkein mitä haluan ja missä haluan. Ulkomaille muuttaminen ei ole niin vaikeaa kuin mitä ihmiset usein ajattelevat. Mutta siinäkin täytyy muistaa, että arki on arkea kaikkialla, ja onni ei välttämättä ulkomailta löydy jos sitä ei ole ollut Suomessakaan, eli pakeneminen on turhaa.

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      12.6.2016

      Kiitos kun taas kommentoit, Anna! Kiva että tykkäsit! Kuulostaa kyllä niiiiin tutulta, varsinkin jos on lyhyempi loma niin murehtii heti ekasta päivästä loman loppumista…

      Ihan samoilla linjoilla kyllä ollaan: vaikka asuisi maailman upeimmassa paikassa, ei omaa itseään voi paeta. Ei mulla oikeasti ole muuta lisättävää kuin “NIINPÄ!”, veit sanat suustani 😀 Olipa ilo lukea kommenttiasi!

  2. Vastaa

    IKILOMALLA

    12.6.2016

    Ihanasti kirjoitettu teksti, tykkäsin todella! Tunnistin monta ajatusta, jotka on tulleet myös omalla reissulla tutuksi!
    Nauratti tuo kommenttisi, että budjettimatkailijalla ei aina ole varaa ikkunaan! Näin on myös meidän reissuilla, mutta nopeasti siihen tottuu

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      12.6.2016

      Voi kiitos, onpa kiva kuulla että tykkäsit!
      Haha joo kyllähän niihin on tottunut, mutta aina vähän huokaisee syvään kun huomaa ettei huoneessa ole ikkunaa… 😀

JÄTÄ KOMMENTTI