Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Aikeita ja ajatuksia Elämää Israelissa

Kuplassa elämisestä

on 23.8.2017

Paikalliset kutsuvat toisinaan Tel Avivia nimellä “the bubble”, kupla. Kuten viime postauksessa kerroinkin, täällä olisi helppoa elää leppoisaa elämää mukavuusalueella, väitellä vegaaniruuasta ja käydä iltaisin rannalla joogaamassa hyvännäköisten, nuorten ihmisten kanssa. Olisi niin helppoa sulkea silmänsä siltä, että samaan aikaan maassa tapahtuu kauheita ja kokonaista kansaa syrjitään, vainotaan ja vangitaan.

Lähdemme ensi kuussa käymään Kyproksella ja päätimme, että vasta palattuamme reissusta takaisin Israeliin aiomme matkustaa palestiinalaisalueille ja kirjoittaa tännekin ylipäätään aiheesta enemmän. Ihan vain varmuuden vuoksi, sillä Israelin rajalla maahantulo- ja erityisesti maastapoistumistarkastukset ovat kuuluisia kuumottavuudestaan ja sattumanvaraisuudestaan. Palaamme siis Palestiinan tilanteeseen myöhemmin.

Kännykänkuoria Carmel Marketissa.

Olen miettinyt kuplassa elämistä paljonkin Turun traagisten tapahtumien jälkeen. On hämmentävää ajatella, kuinka samassa maassa, kaupungissa tai talossa asuu ihmisryhmiä, jotka eivät koskaan kohtaa ja jotka perustavat käsityksensä toisesta ryhmästä pelkkien stereotypioiden ja yleistysten varaan.

Ehkä tapahtumaa seuranneessa keskustelussa eniten häiritsee se, kuinka kokonaisia ihmisryhmiä demonisoidaan puolin ja toisin. Stereotypiat ovat kognitiivinen selviytysmisstrategia, mutta luulisi nykyihmisen, jolla on koko maailman tieto kädessään älypuhelimessa, pystyvän parempaan kuin vain seuraamaan liskoaivojensa impulsseja. Stereotypiointi ja demonisointi on toisaalta ymmärrettävää, sillä vihatekoja pystyy tekemään vasta kun toinen osapuoli on riisuttu inhimillisyydestä.

Olemme pyrkineet pääsemään ainakin hitusen verran oman kuplamme ulkopuolelle: sen jälkeen, kun olemme asuneet muslimimaassa puolitoista vuotta, kun olen naisena elänyt islaminuskoisessa maassa sen päälle vielä ekstravuoden aiemmin, kun asuimme, elimme ja työskentelimme pakolaisten kanssa, tuntuu hankalalta ja mahdottomalta niputtaa kokonaista ihmisryhmää samaanlaiseen siistiin pakettiin. Toki monessa kuplassa elämme vieläkin, niiden olemassa oloon havahtuu aina toisinaan, ja se tekee ihan hyvää.

Erikoista on se, että kun kerron positiivisista kokemuksistani vaikkapa islaminuskoisten ihmisten kanssa, ne niputetaan “yksittäistapauksiksi” joita ei voi yleistää, kun taas negatiiviset kokemukset nähdään yleistettävänä, vahvistavana sääntönä – yleistyksenä maailman toisiksi suurimmasta uskonnosta. Eihän se voi noin mennä! Hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia kokemuksia on jokaisessa ihmiskohtaamisessa. Jos tietyt ihmisryhmät näkee mustina tai valkoisina, jäävät kaikki harmaan sävyt, kaikki ihmiset, näkemättä.

Harmaan sävyjä tässäkin: Mekkaan matkustavat pyhiinvaeltajat valkoisissaan röökillä Istanbulin lentokentällä.

Katsoin tällä viikolla erinomaisen dokumentin, joka pureutuu juurikin vihan ylläpitämisen rakenteisiin. Sen nimi on “Disturbing the peace,” se kestää noin puolitoista tuntia ja löytyy netflixistä. Dokumentti käsittelee erityisesti Palestiinan ja Israelin tilannetta, mutta se myös tarkastelee yleisesti sitä, kuinka stereotypiat, viha ja väkivalta kietoutuvat yhteen. Ja sitä, kuinka muutos lähtee aina yksilöstä, sillä viha ruokkii aina vihaa ja väkivalta lisää väkivaltaa.


Silloin kun asuimme Istanbulissa ja nyt muutettuamme Israeliin, on meitä useamman kerran varoitettu ja ihmetelty, kuinka uskallamme lähteä tällaisiin paikkoihin. Elämässä voi tehdä periaatteellisen valinnan, kärjistetysti: joko pelkää kaikkea tai ei pelkää mitään. Luottaako ihmisiin, vai eikö luota. Tietysti terve maalaisjärki pitää olla mukana, mutta kuten äitini välillä muistuttaa, voi omalta kotisohvaltaankin pudota.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
4 kommenttia
  1. Vastaa

    Jael

    24.8.2017

    Mielenkiintoisia ajatuksia,ja totta, Tel Avivissa tosiaankin voi elää kuplassa. Ja näin on myös joissain muissa maissa (olen asunut Venezuelassa) Mikään täällä ei kuitenkaan ole mustavalkoista…

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      24.8.2017

      Kiitos palautteesta! Ei olekaan, se on ihan totta. Harvapa asiaa taitaa tässä maailmassa olla. Venezuela oli varmaan kiinnostava paikka!

  2. Vastaa

    Jael

    25.8.2017

    Venezuela oli tosiaankin kiinnostava:siellä näkyi niin valtavia eroja niiden välillä joilla on, ja niiden joilla ei ole. Asuin siellä viime vuosikymmenellä,kun asiat omivat vielä suhteellisen hyvät siellä.On surullista nähdä mitä sillekin maalle on tapahtunut

  3. Vastaa

    Jael

    25.8.2017

    Kun kirjoitat että samaan aikaan maassa tapahtuu kauheuksia,ja kokonaista kansaa vainotaan ym.,niin sehän tapahtuu Palestiinassa,eikä Israelissa.Israelin arabeja ei suinkaan vainota, vangita syyttä jne.Syrjintää esiintyy kyllä välillä,mutta heitä on edustettuina parlamentissa,ollut suurlähettiläinä,tuomareina ym.Palestiinan alueiden kohtelu on sitten eri juttu, jonka koen hyvin ahdistavana,etenkin tämän nykyisen hallituksen aikana,joka on pahin täällä ikinä toiminut hallitus

JÄTÄ KOMMENTTI