Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja nyt Israelissa.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Elämää Israelissa Vapaaehtoistyö pakolaisten kanssa

Länsirannan suurin pakolaisleiri ja Nablus

on 24.9.2017

Keräännyimme varhaisena lauantaiaamuna tapaamispaikalle, josta hyppäisimme tilausbussiin ja ajoimme reilun tunnin matkan Balatan pakolaisleirille sekä Nablusin kaupunkiin. Retken oli järjestänyt rauhanjärjestö, jossa Severi työskentelee, ja Nablusissa meitä oli vastassa järjestön opas.

Balatan pakolaisleiri

Aloitimme päivämme vähemmän kevyesti, eli käymällä Länsirannan suurimmalla pakolaisleirillä Balatassa, Nablusissa. Sisäänkäynti leirille on aivan kirkkoa vastapäätä, jossa sijaitsee Jaakobin kaivo. Jeesuksen sanotaan juoneen tästä kaivosta, ja kirkossa käy ilmeisen paljon turisteja, sillä kirkko vaikutti äskettäin restauroidulta.

Sitä suuremman kontrastin saikin pakolaisleirin sisäänkäynti heti tien toisella puolella. Balatan pakolaisleirin on perustanut YK telttaleirinä jo vuonna 1950, pysyvät betonirakennukset on rakennettu 1956. Leiri on alun perin tarkoitettu Tel Avivin Jaffan alueelta tuleville pakolaisille ja leirillä oli tarkoitus asua 5000 asukasta, mutta nykyään arvioitu väkimäärä on 25 000-30 000 ihmistä – häkellyttävän pienellä 2,5 neliökilometrin alueella!

Balatan leiri onkin suurin palestiinalaisten 56:sta pakolaisleiristä. Väkimäärän kasvettua on ylikansoitetulle alueelle rakennettu lisää taloja, ja jotta käytettävissä oleva tila saataisiin maksimoitua, ei talojen väliin ole jätetty turhaa tilaa. Parhaimmillaan talojen väliset kujat ovat niin kapeita, että niistä mahtuu läpi vain yksi henkilö kerrallaan, ja vähän sivuttain.

 

Sekä pakolaisleirin alueella että Nablusin alueella monissa seinissä oli tulostettuja kuvia, maalauksia tai muistolaattoja miehityksessä kuolleista ja vangituista palestiinalaisista, jotka esitetään itsenäisyystaistelun “marttyyreina”. Kuvat tuovat esiin niiden tekijöiden ideologista kantaa, osa niistä korostaa taistelua vapauden ja oikeuksien puolesta, osa taas korostaa uskonnollista tai kansallismielistä vastarintaa. Osa marttyyreista kuvataan aseiden kanssa, jolla halutaan puolestaan esittää valmiutta väkivaltaan miehittäjiä vastaan.

YK tukee pakolaisleirillä neljää peruskoulua, mutta alueella on yhä erittäin korkeat työttömyysluvut, köyhyyttä ja epävarmuutta ruuan saannista. Lisää voit lukea esimerkiksi tästä UNRWA:n raportista. Israelin armeija tutkii alueen viikottain ja pidättää ihmisiä, joten luonnollisesti jännitteet ovat korkeat.

 


Nablus

Pakolaisleiriltä jatkoimme bussilla Nablusin kaupungin alueelle. Kaupunki on yksi suurimpia Länsirannan kaupunkeja, väkiluvultaan noin 214 000 ihmisen kaupunki. Suurin osa on muslimeja, mutta alueella on myös kristitty vähemmistö.

Nablusin historia ylettyy pronssikaudelle, ja sitä ovat hallinneet niin roomalaiset, arabit, britit kuin ottomaanitkin. Varsinkin ottomaanien vaikutus näkyy katukuvassa, arkkitehtuurissa oli monia tutun näköisiä elementtejä kuten perinteisiä ottomaani-parvekkeita. Kaupunki sijaitsee laaksossa, jonka yläpuolella oleva Israelin asevoimien tukikohta muistuttaa itseään öisin kirkkaan punaisena valona, joka näkyy kaikkialle kaupungissa. Nablus on myös lukuisten Israelilaisten siirtokuntien ympäröimä, joita Israelin armeija vartioi tarkistuspistein ja vartiotornein, joilla rajoitetaan nabluslaisten liikettä ulos laaksosta. Monet paikalliset kutsuvatkin joskus kaupunkiaan “ulkoilmavankilaksi”.

Kaupungilla on historia tehdaskaupunkina, ja ainakin osa laitoksista ovat yhä elinvoimaisia. Kävimme karkkitehtaalla, joka oli niin kaukana kuin Jalista ja suklaatehtaasta kuin vain olla voi: osa työntekijöistä oli selvästi alakouluikäisiä, ja suomalainen elintarviketarkastaja olisi saanut sätkyn nähtyään karkki”linjastot.”

Käväisimme myös saippuatehtaalla, maustekaupassa sekä syömässä paikallisia herkkuja. Kanafeh on Turkistakin tuttu jälkiruoka, joka on käytännössä sokerilla ja öljyllä peitettyä ja paistettua juustoa, palestiinalaisessa versiossa Nabulsi-juustoa eli paikallista lampaanmaidosta tehtyä juustoa. Kevyt “pikku” herkku siis.

Muun päivän vietimme kävellen ympäri Nablusin vanhan kaupungin kujia, (olisin yksin liikkuessani eksynyt alle kolmen sekunnin), kahvitellen sekä keskustellen ylipäätään Palestiinan ja Israelin tilanteesta. Joukkoomme liittyi muutamia paikallisia tuttuja, ja retkiseurueessamme oli jo valmiiksi esimerkiksi Israelin kaksoiskansalainen sekä joukko journalisteja, joten keskustelu kävi välillä kiivaanakin. Erilaisia ratkaisumalleja kuinka Israel-Palestiina-kriisi saataisiin ratkaistua on monia, kuten myös teorioita niiden toimivuudesta. Selväksi tuli kuitenkin se, että ainakin kaikki meidän tapaamamme paikalliset toivovat miehityksen loppumista ja rauhaa.


Rajatarkastus

Paluumatkalla meidät pysäytettiin rajatarkastukseen, ja bussimme tyhjennettiin ja tutkittiin moottoria myöten. Jouduimme menemään turvatarkastuksen läpi ja vastailemaan virkailijan kysymyksiin siitä, miksi olimme olleet Palestiinan puolella, keitä tapasimme päivän aikana ja mikä on suhteemme toisiimme. Länsirannan puolelta ei saa poistua Israelin puolelle ilman erityislupaa, ja toisaalta Israelin kansalaiset eivät saa ylittää rajaa Länsirannalle.

Severi vakuutti, ettei tämä rajatarkastus ollut mitään Ramallahin rajatarkastukseen verrattuna, mutta itseäni jännitti aika lailla (varsinkin viranomaisten kanssa minuun iskee tarve tunnustaa mitä tahansa. Virkailijan kysyessä, ostimmeko alueelta mitään vaarallista, olin melkein aikeissa tunnustaa että ostimme kolme oliivisaippuaa.) Tel Aviviin saapuminen oli suorastaan epätodellisen tuntuista: kaupunki tuntui vielä enemmän kuplalta kuin aiemmin. Alle tunnin matkan päässä on aivan toinen todellisuus.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
2 kommenttia
  1. Vastaa

    Jael

    8.10.2017

    Nablusissa en ole koskaan ollut mutta mielelläni kävisin, olen ollut vain Ramallahissa, Jerikossa ja Betlehemissä Palestiinan alueella. On surullista että noin paljon ihmisiä asuu niin pienellä alueella, ja köyhyydessä ,mutta tälläkin asialla on 2 puolta: Israelin valtion syntyessä ,jolloin osa palestiinalaisista joutui pakenemaan muualle, joutui samanaikaisesti lähes miljoona arabijuutalaista pakolaiseksi, kun he joutuivat lähtemään arabimaista ,joissa he olivat asuneet satoja vuosia. Eräs suomalaisessa kirjastossa kävijä kertoi kerran miten hänen anopiltaan katkaistiin korutkin kaulalta heidän paetessaan Irakista. Suurin osa tänne tulleista arabimaiden juutalaisista pakolaisista asui alussa telttakylissä joitakin vuosia, mutta muualta tullut ,yleensä muiden maiden seurakunnilta ym. tullut apu auttoi niin että taloja rakennettiin ja he pääsivät muuttamaan telttakylistä pois. Muut arabimaat sen sijaan eivät pistäneet tikkuakaan ristiin palestiinalaispakolaisten hyväksi, ja itse asiassa mieluummin näkivätkin heidät tuollaisissa leireissä, Tämä ei kuitenkaan poista sitä asiaa että Israelin suhtautuminen palestiinalaisiin on usein epäoikeudenmukaista. ja päivittäistä elämää vaikeuttavaa.

  2. Vastaa

    Jael

    8.10.2017

    Aika jännää muuten että kun olin Abraham Toursin kierroksella Palestiinassa, niin meitä ei pysäytetty kertaakaan, mitä ihmettelin. Onkohan se niin että tekevät pistokokeita, välillä pysäyttävät,välillä ei.

JÄTÄ KOMMENTTI