Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Elämää Israelissa Työskentely ulkomailla

Päiväkodissani on kana

on 25.10.2017

Aloittaessani työt päiväkodissa Tel Avivissa, päiväkodin johtaja perehdytti minut käytännön aikatauluihin: joka tiistai musiikin opettaja tulee vetämään lapsille musiikkia, ja joka toinen keskiviikko tulee eläinopettaja.
Tässä kohtaa valpastuin:

Eläinopettaja?

“Joo, erillinen henkilö, joka opettaa lapsille eläimiä.”

Seeel-vä. Ihmettelin mielessäni, miksi hommaan tarvitaan erityinen opettaja – kyllähän mekin osaamme Piippolan vaaria (englanniksi Old McDonald) laulaa, mutta jätin asian sikseen.

Ensimmäisellä kerralla kun eläinopettaja kävi päiväkodilla, olin itse reissussa Kyproksella. Näin kylläkin kuvia eläinopettajan käynnistä, jossa 1- ja 2-vuotiaamme ihmettelevät papukaijaa ja silittelevät marsua, kaikki silmin nähden innostuneina. Erikoista, ajattelin. Kaipa samat papukaija ja marsu tulevat sitten joka viikko ja tutustumme näihin eläimiin tarkemmin?

Tämän eläinkaverin eli maakilpikonnan löysin itse oliivienpoimintaretkeltä.

Olin väärässä. Tänään kun eläinopettaja saapui paikalle, lapset sähköistyivät välittömästi ja istuivat kuin pienet tatit, tuijottaen silmä tarkkana eläinopettajaa. Aluksi lauloimme eläinteemaisia lauluja, leikimme eläin-sorminukeilla ja ihmettelimme pientä, pehmeää robottikanaa. Lopulta eläintuokio huipentui siihen, kun eläinopettaja vapautti häkistään päiväkodin lattialle oikean kanan. Kanan.

Ensi töikseen kana kakkasi lattialle (lapset eivät edes huomanneet, koska olivat niin lumoutuneita ja säikähtäneitä puolen metrin päässä olevasta elävästä linnusta), sen jälkeen rohkeimmat lapset saivat koskettaa kanaa ja antaa sille kurkunpalasia. Auktoriteettiuskoisena suomalaisena takaraivossani takoi “salmonella, salmonella” mutta kaipa päiväkodin johtaja tietää mitä tekee, sillä eläinopettaja on työskennellyt hänelle jo useamman vuoden. Lasten (ja suomalaisten terveysviranomaisten pelottelemien suomalaisten lastentarhanopettajien) sormet desinfioitiin jälkikäteen erityisen huolella.


Nyt seuraava kysymys onkin, mitä seuraavaksi? Pitääkö eläinten olla häkissä kuljetettavia vai voiko seuraavaksi saapua jokin isompikin eläin? Kissa ja koira varmastikin ovat vielä tulossa, mutta mitä muuta: lisko, käärme, rottia, minipossu?!
En tiedä kumpi on jännittyneempi eläinopettajan seuraavasta käynnistä, minä vai lapset.

P.S. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen paljonkin lämpimiä ja ei-niin-lämpimiä kanamuistoja pohjois-Thaimaasta. Linkkinä siis chicken diaries, part one. 

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI