Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Aikeita ja ajatuksia Matkapäiväkirja

Hirveimmät ja hauskimmat lentokokemukset

on 11.11.2017

Emilia kirjoitti blogissaan mieleenpainuvimmista lentokokemuksistaan, ja tästä inspiroituneena aloin miettimään omia karseimpia ja hauskimpia kokemuksiani lentokoneessa ja lentokentillä. Ehkä olisi siis aika kirjoitella hiukan niistä! Lentokentät ja -koneet ovat harvemmin sellaisia paikkoja, että ainakaan itse ottaisin niistä kuvia, joten kuvituksena sen sijaan sekalaisia reissukuvia.

Kosinta kävi lähellä

Lentäessämme Bodrumista Istanbuliin, Istanbulin yllä oli voimakasta turbulenssia. Kone alkoi laskeutumaan, mutta joutui lähempänä maata tekemään keulan äkkinoston ja lentämään äkillisesn tuntuisesti takaisin ylös. Kun tämä oli toistunut pari-kolme kertaa, alkoi jo oikeasti hirvittämään. Draaman tunnetta ei varsinaisesti vähentänyt se, että osa turkkilaisista matkustajista alkoi näyttävästi rukoilemaan Allahia, hyperventiloimaan ja huutamaan koneen yrittäessä jälleen yhtä laskua.

Mielikuvitukseni alkoi, tietysti, käymään ylikierroksilla. Puristaessani rystyset valkoisina hämmästyttävän rauhallisena pysyvän Severin kättä, mietin mielessäni: jos tästä selvitään elävinä maan pinnalle, mun on pakko kosia tätä miestä. Laskeuduttuamme turvallisesti Atatürkin lentokentälle totesin itsekseni, että tällaisia päätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä kuolemanpelosta käsin. Alla olevassa kuvassa meillä on ilmeisesti tilanteen debriefing käynnissä Linnanmäen alle 3-vuotiaille sopivassa, vaaleanpunaisessa lentokoneessa.

Aeroflot ja neuvostohenkisen asiakaspalvelun ihanuus

Aeroflotilla on vähän kyseenalainen maine lentoyhtiönä, mutta lennot ovat vastaansanomattoman edullisia. Budjettimatkailijoina päätimme siis lentää Vietnamista Moskovan kautta Helsinkiin – virhe. Itse lennossa ei varsinaisesti ollut muuta vikaa kuin se, että viiniä ei tarjoiltu enää päivällisen kanssa ja että ronski, venäläinen Svetlana-lentoemomme herätti meissä kauhun ja kunnioituksen sekaisia tunteita.

Jossakin vaiheessa koneessa kuulutettiin useampaan kertaan lääkäriä, ja onneksi sellainen löytyikin. Levottomuus levisi matkustamossa, mitäköhän tapahtuu? Kävi ilmi, että lennollamme ollut, raskaana oleva nainen oli alkanut vuotamaan verta. Moskovaan oli parin tunnin matka, mutta joutuisimme tekemään hätälaskeutumisen heti seuraavalle lentokentälle. Kone laskeutui siis pikkukaupunkiin keskelle Venäjän preeriaa, ja naista oli vastassa sairaalahenkilökunta: emme vieläkään tiedä, kuinka vauvalle ja äidille kävi, toivon sydämestäni että hyvin.

Heti laskeuduttuamme englantia osaamattomat, vietnamilaiset kanssamatkustajamme alkoivat tohkeissaan kaivelemaan riisikeittimiään (!) ja muita matkatavaroitaan käsimatkatavaralokeroistaan, ja Svetlanalla kollegoineen oli täysi työ saada matkustajat uskomaan, että tämä ei ole vielä Moskova. Odottelimme koneessa pari-kolme tuntia, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa Moskovaan, jossa tietysti missasimme jatkolentomme Helsinkiin.

Vastaavissa tilanteissa lentoyhtiön tulee tarjota matkustajille ruokaa ja yösija, mutta tämä hoidettiin täysin neuvostoliittolaiseen tyyliin. Ruokakuponkeja piti pyytää useampaan kertaan, ja hotellimajoitukseen mentiin viiden tunnin jonoissa seisoskelun ja odottelun jälkeen bussilla. Henkilökunta oli niin töykeää ja jäätävää kuin kuvitella saattaa.


Hotellissa seisoimme taas päivän suunnilleen seitsemännessä jonossa ja täytimme lomakkeita, kunnes pääsimme sinänsä mukavaan hotellihuoneeseemme ilman vaihtovaatteita tai hammasharjoja. Matkustusta oli tässä vaiheessa takana jo yli vuorokausi ja olo oli muutenkin jetlaginen ja nihkeä. Aamulla bussi lentokentälle lähti kaikille samaan aikaan, riippumatta siitä moneltako jatkolento oli lähdössä, joten yöunet jäivät raikkaaseen neljään tuntiin. En varmaan ole koskaan ollut yhtä helpottunut matkan päättymisestä kuin tämän lennon jälkeen.

Teinipojan tukihenkilönä

Matkustin Tampereelta Ryanairilla Bremeniin, ja samalla lennolla oli yläkoulun saksan ryhmä opiskelumatkalle menossa. Vieressäni istui koululaispoika, joka oli ensimmäistä kertaa koskaan lentokoneessa. Raukka oli samaan aikaan aivan kauhuissaan lentämisestä (“Mikä toi ääni oli? Hajoaako tämä kone?“) että kumminkin yritti pitää yllä katu-uskottavuuttaan luokkakavereidensa silmissä. Samaan aikaan luokkakaverit tietysti yrittivät jatkuvasti lietsoa pojan kauhua. Jos kyseessä olisi ollut vähänkin pienempi poika, olisin kyllä ottanut kädestä kiinni. Yritin parhaani mukaan olla tilanteessa järkevä aikuinen ja rauhoitella teiniä muuten, ja lopulta selvisimme molemmat matkasta voittajina.


Oma lukunsa turkkilaisista passivirkailijoista

Palatessamme Suomesta Istanbuliin, olin lähtiessämme ylittänyt turistiviisumissa määrätyn ajan Turkissa. Periaatteessa lentokenttävirkailija voisi siis mielivaltaisesti tästä syystä evätä maahanpääsyn. Jonottelimme passintarkastukseen ja jännitti kyllä aika lailla. Tuimailmeinen passivirkailija tutkaili passiani pitkään ja hartaasti minun odotellessani kauhusta kankeana.

Viimein passintarkastaja pyysi minut vierelleen katsomaan passiani, ja olin jo vakuuttunut siitä että noniin, nyt sitten lähdetään maitojunalla bumerangina takaisin Helsinkiin. Maasta käännyttämisen sijaan passintarkastaja puhkesi hymyyn ja näytti tohkeissaan minulle, kuinka passin sivuilla oleva hirvihahmo liikkuu jos sivuja plärää riittävän nopeasti: “Look, Saara! Saara, Look! Moose is running!” Pääsin siis maahan, hienon hirvipassini kanssa.


Toisen kerran taas turkkilainen passivirkailija tarkastaessaan passiani totesi itsekseen (tai “itsekseen”, mene ja tiedä) puoliääneen turkiksi, kuinka kaunis olen. Kiitin turkiksi kielitaidostani yllättynyttä virkailijaa.

Severin sukunimi on Raja-alkuinen, joten säännöllisin väliajoin lentokentällä blondi ja sinisilmäinen Severi saa vastailla kysymyksiin mahdollisista intialaisista sukujuuristaan: Raja on tietysti englanniksi hyvin lähellä sanaa Raj, joka on tyypillinen intialainen sukunimi.

Suhteessa siihen, paljonko olemme matkustaneet, aika helpolla olemme siis päässeet lentokokemustemme kanssa. Osa jutuista on koettu ja opeteltu kantapään kauttakin, kuten se, että vaikka kuinka olisi aamuyön lento niin ei silti välttämättä kannata lähteä samoilla silmillä baarista kentälle. Ja nyt koputetaan puuta, että kaikki menee hyvin (erityisesti tunnetusti jännittävässä, israelilaisen lentokentän turvatarkastuksessa) kun tammikuussa lennämme takaisin Suomeen!

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
8 kommenttia
  1. Vastaa

    illusia

    13.11.2017

    Aika kuumottavia lentotarinoita! Niin paljon kun minäkin olen reissannut, olen säästynyt pahimmilta sattumuksilta ja lennotkin ovat yleisesti ottaen sujuneet hyvin. Mitä nyt matkatavarat ovat joskus harhailleet tai lennot peruuntuneet/myöhästyneet. Top 4 lista:

    Delhi – Moskova – Helsinki. Koneen ylibuukkauksen takia jäin Delhin helteeseen viettämään vappua kolmeksi päiväksi. Matkatavarat kyllä lensivät Helsinkiin sillä lennolla, jolla minunkin piti alun perin lähteä…

    Sisämaanlento Sumatra, Padang – Jaava, Yogyakarta. Lento kesti vain kolme varttia, mutta sen aikana osuimme ukkosmyrskyyn. Kone ei tainnut olla parhaimmassa kunnossa (Adam Air) ja pelkäsimme sen hajoavan siinä rytyytyksessä. Lentoemäntä pyysi seuraamme liittynyttä suurikokoista hollantilaistyttöä pitämään ovesta kiinni, jos se aikoo aueta! Muut matkustajat olivat paikallisia, jotka kiivaasti rukoilivat Allahia. Silloin ei kyllä naurattanut.

    Zürich – Helsinki. Suora iltapäivälentomme muuttui lähes kahden vuorokauden mittaiseksi matkailuksi pohjoismaiden pääkaupunkien välillä koneiden (Blue1) rikkoutumisen takia. Tälläkin kerralla matkatavaramme (mm. sveitsiläisiä juustoja) matkasivat Helsinkiin odottamaan meitä.

    Belgrad – München – Helsinki. Matkaa mutkisti ukkosmyrsky, joka tällä kerralla riehui Münchenin yllä. Kone laskeutui Salzburgiin, jossa odottelimme ukkosmyrskyjen katoamista Münchenin yltä. Odotellessa Helsingin kone karkasi minulta ja jouduin jäämään yöksi Müncheniin (ilman matkatavaroita). Lufthansa hoiti homman hienosti, tarpeeksi kauan odotettuani sain taksikyydin hotelliin (ja aamulla takaisin kentälle), jossa tarjoiltiin vielä myöhäinen illallinen.

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      7.12.2017

      Apua millaisia juttuja! Toisaalta kolme lisäpäivää Delhissä ei kuulosta hassummalta… Aikamoinen tuuri sulla on käynyt kyllä noiden ukkosmyrskyjen kanssa, sääliksi käy hollantilaistyttöä jonka tehtävä on pitää lentokone kasassa 😀 Halpalentoyhtiöt on muuten ihan jees mutta sitten jos jotain tapahtuu niin on ihanaa, että on sellainen lentoyhtiö (kuten Lufthansa ja esim. Turkish Airlines) jotka hoitaa hommat niin, ettei joudu kärvistelemään nälissään ja väsyneenä lentokentällä tunti- tai päiväkausia…

  2. Vastaa

    Emilia/Matkan varrella

    14.11.2017

    Kiitos linkkauksesta 🙂 Hauskoja juttuja teillekin sattunut! Erityisesti tuo teidän Aeroflotin lento kaikkine kommelluksineen oli kiinnostavaa luettavaa. Toivottavasti se raskaana oleva nainen sai apua ja selvisi säikähdyksellä. Lennän itse ensimmäistä kertaa Aeroflotilla reilun kuukauden päästä, glunks!

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      7.12.2017

      Eipä mitään! Niin mekin toivotaan, paha sanoa. Mietittiin, että toivottavasti nainen tai ainakin joku perheestä puhui edes vähän englantia… Onnea ja menestystä! Jos kaikki menee hyvin niin muuten ai Aeroflotista valittamista, ruokakin oli ihan jees.

  3. Vastaa

    MatkaMartta

    18.11.2017

    Minä olen kyllä selvinnyt vähällä myös, enkä ole kovin paljoa matkustellutkaan kuitenkaan. Jotain kuitenkin sattunut…
    Kerran päädyin komentamaan itseäni päätä pidempää ja noin kolme promillea enemmän humalassa olevaa (olin ihan selvinpäin) ja erittäin vihaista suomalaista miestä, joka oli vähällä kaatua vieressäni istuvan ei-suomalaisen perheen vauvan päälle, miehen ensin haukuttua kaikki lentoemännät ja stuertit ja kaikilla mahdollisilla kielillä.
    Toisen kerran vieressäni istui lentopelkoinen rouva, joka laskeutumisen jarrutuksen aikana lähes kirjaimellisesti oli sylissäni, olisi varmaan ollut kokonaan ellei turvavyö olisi vähän lähestymistä hidastanut 🙂 Eipä siinä.
    Lentokentällä taas olen onnistunut leväyttämään turvatarkastuksessa turkkilaiset sahlep-juomajauhepussit hihnalle, ihan ehkä vaan vähän epäilyttäviä olivat nämä valkoista jauhetta sisältäneet pussit, pääsin kuitenkin Helsinkiin ja vieläpä ilman tulliviranomaisten kanssa keskustelua 😀
    P.S. Olen viihdyttänyt itseäni ja sairaalassa vakuutuksia hoitavan virkailijaa näyttämällä kuinka hirvi juoksee, kun jouduimme odottamaan puhelinsoittoa vakuutusyhtiöltä 😉

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      7.12.2017

      Haha, hyviä tarinoita! Hyvä että pistit miehen kuriin, öykkärit koneessa on kyllä pahimpia… Lentopelkoisen rauhoittelu on kyllä oma taiteenlajinsa, toivottavasti naisella oli vähän lämpimämpi ja turvallisempi olo sun kainalosa! 😀
      Oho, yllättävää etteivät reagoineet mitenkään, ehkä sahlepin tuoksu paljasti mistä on kyse?

  4. Vastaa

    Jael

    18.11.2017

    Huh, aika ikävä tuo Aeroflotin kokemus, nythän täälläpäin (ja ehkä muuallakin?) on näkynyt sekä lehdissä että ulkomainoskylteissä paljonkin Aeroflotin mainoksia; kai jonkinlainen imagonkohotuskampanja menossa. En ole vähään aikaan lentänyt mutta viime vuosikymmenellä kun asuimme eksän kanssa USAssa ja Etelä-Amerikassa tuli lennettyä tosi usein., Ainoat vähemmän mukavat kokemukset mitkä itse muistan ovat 2 kertaa joutuminen erityistarkastukseen Venezuelasta Miamiin lennettäessä, kai koska tulin Venezuelasta;D Muistossa on myös lento Caracasista Bonairen saarelle pienellä vanhalla Neuvostoliiton ajan koneella;mitään ei tapahtunut mutta olin varma että pudotaan mereen sillä pikku vanhalla koneella;D Pari kertaa on jatkolento peruttu mutta sain korvausta, Ikävin juttu on kai ollut ,vaikka se ei koneessa tapahtunutkaan, Malevin konkurssi, sillä menetin lippurahat joita en koskaan saanut takaisin. Noloimmasta kokemuksesta (Bogotan lentokentällä) olen ikuisuus sitten kirjoittanut täällä http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/2011/10/kansallinen-epaonnistumisen-paiva.html

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      7.12.2017

      Hei tosta moni aiemmin Aeroflotilla lentäneistä on puhunutkin kauhulla, ilmeisesti lentoyhtiöllä on ollut maine juuri näistä karseista vanhoista koneista 😀 Konkurssin sattuessa on kyllä kurjaa ettei saa rahoja takaisin, ihme ettei mikään taho hyvitä! Täytyykin käydä lukemassa tuo juttu 🙂

JÄTÄ KOMMENTTI