Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja nyt Israelissa.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Elämää Israelissa

Katkeransuloinen paluumuutto

on 17.12.2017

Kun Suomessa kaverit ovat olleet Ultra Bran keikalla, olin itse eilen Tel Avivin Tavastialla. Takana oli viikonloppureissu Haifaan ja siellä pari huonosti nukuttua yötä hostellin dormissa. Silti omaksikin yllätyksekseni kyyneleet alkoivat valumaan, kun Oh Wonderin vokalisti lauloi

I’ve been upside down
I don’t wanna be the right way round 

Suurin syy tunteenpurkaukseen lienee kuitenkin lähenevä paluumuutto. Muutamme takaisin Suomeen kahden viikon kuluttua.

Israelissa vietetty aika tuntuu hujahtaneen ohi hirvittävän nopealla vauhdilla, vaikka samalla tässä puolessa vuodessa ehti rakentamaan elämän ja arjen toiseen maahan. Ulkomaille muuttamiseen liittyy aina tunnevuoristorata, mutta paluumuutto ei välttämättä ole lainkaan sen helpompi. Monet vaiheet ovat samantyyppisiä kuin ulkomaille muutossa, ja huomaan olevani vastaavassa nostalgia-vaiheessa nyt Israelista lähdön suhteen.

Aikaisempien paluumuuttojen ansiosta (tämä on kolmas tai neljäs, riippuu miten laskee) tiedän jo hieman, mitä odottaa. Ensimmäiset pari päivää Suomessa menevät aina ihmetellessä ja ihastellessa asioita, joita on ollut ikävä. Sitten todellisuus iskee: niin, tätähän tämä on, ihan tuttua. Olo on samaan aikaan tuttu ja tuntematon, sillä ulkomaille muuttaminen ravistelee aina omaa identiteettiä, välillä rajustikin.

Suomessa aika vaikuttaa pysähtyneen. Itseään pitää muistuttaa, ettei muiden elämä ole ollut pause-tilassa samaan aikaan kun on itse asunut ulkomailla. Muutkin ihmiset ja heidän elämänsä on muuttunut, ja juhlissa huomaa välillä muiden puhuvan tapahtumista, reissuista ja keikoista jotka ovat menneet itseltä täysin ohi ulkomailla asuessa.

Oma ulkomailla eletty elämä tuntuu irralliselta, jopa hieman epätodelliselta maailmalta, ja välillä siitä on vaikea puhua Suomessa. Kuinka kuvailla kokonaista maailmaa, kokonaan toista elämää? Ja toisekseen, kuinka olla olematta se tyyppi, joka kyllästyttää juhlissa kaikki muut anekdooteilla ihmisistä ja paikoista joista muilla ei ole aavistustakaan?

Aiemmin muuttaessani ulkomailta takaisin Suomeen, on takana ollut pitkä ulkomaanjakso. Suomeen paluu on tuntunut jotenkin oikealta, ajankohtaiselta. Paluuta on helpottanut myös se, että aiemmat paluumuutot ovat tapahtuneet kesäaikaan. Tällä kertaa palaamme Suomeen tammikuun alussa, ja pitkään jatkuva talvi ja kaamos hirvittää. Tulipalon jäljiltä asuntomme näyttäisi olevan yhä remontissa kun palaamme, joten ensimmäiset viikot menevät evakossa anoppilassa. Ensimmäistä kertaa minulla on myös työ valmiiksi odottamassa. Sain puolivahingossa vakityöpaikan kansainvälisestä päiväkodista Tampereelta.

Lähteminen, onnellisuuden paikkasidonnaisuus ja hyvästit ovat näköjään mietityttäneet aiemminkin. Vaikka paluumuutto on tavallaan ihanaa, on lähteminen aina haikeaa, pelottavaakin. Suomeen paluuta usein helpottaa, jos läheiset ovat käyneet kylässä ulkomailla. On helpompi puhua maailmasta, josta on saanut näyttää toiselle edes pienen osan. Sain tällä viikolla kuulla, että vielä näin kalkkiviivoillakin rakas ystäväni on tulossa tänne käymään ja viettämään joulua. Paluumuuttoa helpottaa myös ehdottomasti mukana Suomeen tuleva kumppani, jonka kanssa on saanut kokea tämän kaiken.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
9 kommenttia
  1. Vastaa

    Jael

    17.12.2017

    Paljon onnea paluumuuttoon ja tulevaan,ja on ollut tosi mukavaa lukea postauksiasi täältä,toivottavasti jatkat tätä blogia,sillä sinulla on kirjoittamisen taito hyvin hallussaOlen itsekin paluumuuttanut Suomeen 2 kertaa,ja alussa tuntuu kummalta:kestää hieman ennenkuin tottuu.

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      17.12.2017

      Kiitos! Yleensä blogi on viettänyt aika lailla hiljaiseloa Suomessa, mutta eiköhän se taas heräile ensi kesänä henkiin hiukan eri painotuksella. Severi palaa Israeliin ihmisoikeustarkkailijan töihin 🙂

  2. Vastaa

    illusia

    17.12.2017

    Hei, teillä on takana yksi upea ajanjakso elämässänne, siitä riittää voimaa kohdata tulevaa ja paljon mukavia muistoja. KotiSuomessa teitä odottavat perhe, läheiset ja ystävät. Kuka tietää, mihin elämä teidät vielä johdattaa. Paljon olette kokeneet ja paljon hyvää on taatusti tulossakin. Minäkin toivon, että saan jatkossa lukea blogipäivityksiäsi. Mukavaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      17.12.2017

      Kiitos piristävästä palautteesta! Se on totta, ja ajattelinkin kirjoittaa siitä mutta se tuntui jotenkin imelältä: päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus siitä, että on tämänkin seikkailun saanut kokea. Ja totta, varmasti ihania asioita on tulossa Suomessakin. Hyvää joulunaikaa ja mahtavaa tulevaa vuotta sinne myös!

  3. Vastaa

    MatkaMartta

    19.12.2017

    Iloa ja tsemppiä paluumuuttoon taas teille! Minä tulin muutamaksi kuukaudeksi tänne ja onhan tämä taas aika ihmeellistä ja hämmentävää. Paljon samoja ajatuksia, mitä jo kirjoitit. Kaikki toisaalta niin tuttua ja samanlaista, mutta kuitenkaan ei. Vähän kuin pitäisi hypätä pyörivään karuselliin ja toinen jalka vielä haroo Turkin maaperää koittaen hidastaa vauhtia, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista 🙂

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      27.12.2017

      Kiitos tsempeistä ja vertaistuesta! 🙂 Hauska tuo mielikuva karusellista, tunnistan kyllä tunteen – toivoisi että koko elämän molemmissa maissa voisi laittaa pause-tilaan siksi aikaa että saa pään jotenkin ajan tasalle taas…

  4. Vastaa

    Sisko

    26.12.2017

    Kyllä tänne lumiseen Suomeen kelpaa tulla, vaikka varmaan kovimmat pakkaset on juuri edessä.. Mukavaa paluuta Suomeen! 🙂

    • Vastaa

      saaranjaseverintie

      27.12.2017

      Kiitos, vaikka lumi ja pimeys jännittääkin nyt vähän niin varmasti niihin pian taas tottuu!

  5. Vastaa

    Emmi

    30.1.2018

    En pysty edes kuvittelemaan, miten oudolta paluumuuttamisen täytyy tuntua. Olen itse asunut koko aikuisikäni ulkomailla, ja viimeiset muistoni Suomessa asumisesta sijoittuvat lukioaikoihin. Kymmenen vuoden aikana minä ja elämäni ovat muuttuneet aikalailla, ja on vaikea koettaa mielessään sijoittaa nykyistä minua lukio-ikäisen minun ympäristöön. Miltä arki näyttäisi lapsuuden maisemissa? Miltä suomalainen työkulttuuri tuntuisi? Näkisinkö kavereitani yhtä usein kuin lukioaikoina? Supistuisivatko kiinnostuksenkohteeni ja puheenaiheeni, kun ystäväpiiri ei enää olisikaan kotoisin ympäri maailmaa?

    Toivon, että olette sopeutuneet Suomeen helpommin kuin kuvittelitkaan. Kiinnostuneena jään odottamaan mietteitänne muutosta ja kotimaassa asumisesta! 🙂

JÄTÄ KOMMENTTI