Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja nyt Israelissa.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
  • Walking on the frozen lake ❄️ #pyhäjärvi #iceicebaby #winterisnotsobad
  • Kyllä julkisivuremontti on ajoista parhaimpia. Seuraavat viisi viikkoa näkymä makuuhuoneesta ja keittiöstä on tämä.
  • Only fell down once ⛸ #iceskating #finnishwinter #sundaystroll
  • One of my favourite spots in Tampere! #pyynikki #näsinneula #mansebest #lookslikelapland
  • Trees look magical today! ❄️ #winterwonderland #snowforest #pyynikki  #notblackandwhitephoto
  • Snow & Elsa. Almost like living in Frozen ❄️ #dogsofinstagram #cockerspaniel #snowydog #sorsapuisto
Mitä etsit?
Elämää Israelissa Työskentely ulkomailla

Lastentarhanopettajana Tel Avivissa (+podcast!)

on 4.1.2018

Työskentelin aiemmin puolitoista vuotta lastentarhanopettajana Istanbulissa, vuoden taas ihan Suomessa, ja nyt tämän syksyn Tel Avivissa, Israelissa. Sopivan kuuloisen päiväkodin täältä löysin facebookin kautta, lasten kanssa työskentelevien ryhmästä. Skypetin jo Tampereella asuessamme päiväkodin perustajan kanssa. Työpaikkani on yksityinen, englanninkielinen päiväkoti, jonka amerikkalainen omistaja on perustanut jokunen vuosi sitten. 

Päiväkoti on monikulttuurinen, vaikkakin suurin osa perheistä on israelilaisia. Monella kumminkin ainakin toinen vanhemmista puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin hepreaa, joten moni lapsista puhuu englantia kotona. Työkielemme päiväkodissa on englanti, ja käytössä ovat myös tukiviittomat kommunikoinnin selkeyttämiseksi. Ylipäätään päiväkoti painottaa laadukasta pedagogiikkaa, jossa lapsia kannustetaan oma-aloitteisuuteen ja itsenäisyyteen.

Hanukan aikaan askartelimme lasten kanssa dreidel-hyrriä ja menorah-kynttilöitä.

Työn puitteet

Omassa päiväkodissani suhdeluvut ovat huomattavasti paremmat kuin vaikkapa Suomessa: lapsia on kymmenen, ja he ovat iältään 1-2-vuotiaita, ja kasvattajia on kolme. Yksi kasvattajista (eli yleensä minä) on paikalla vain puolipäiväisesti. Käsittääkseni päiväkotien toimintaa ja esimerkiksi ryhmäkokoja ei Israelissa säädellä laissa, tai ainakaan niitä ei valvota aktiivisesti, joten ryhmäkoot varsinkin valtion ylläpitämissä päiväkodeissa voivat olla järkyttävän suuria. Myöskään samanlaisia valtakunnallisia linjauksia varhaiskasvatukselle, kuten Suomessa, ei ole.

Näen usein perhepäivähoitajilla tällaisia kärryjä, joissa pienimmät vauvat pötköttelevät tai istuvat.

Monet lapset aloittavat päiväkodin jo hyvin pieninä, sillä palkallista äitiyslomaa on yleensä maksimissaan 26 viikkoa. Monilla aika on paljon lyhyempi. Pienimmät päivähoitoa tarvitsevat lapset päätyvät yleensä eräänlaiselle perhepäivähoitajalle, jolla voi helposti olla viisikin vauvaa hoidossa, tai muutama perhe saattaa hankkia yhdessä “jaetun” lapsenvahdin.
Laadukkaisiin päiväkoteihin ainakin lapsiperheiden kansoittamassa Tel Avivissa on suorastaan tunku. Perheet saattavat ilmoittautua päiväkodin jonotuslistalle jo lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Päiväkodeissa on myös laajalti eri painotuksia: on muun muassa vegaanipäiväkoteja, erityisen sateenkaariperhemyönteisiä päiväkoteja sekä tietysti steiner-päiväkoteja.

Yleensä lapsi ei ole samassa päiväkodissa vauvasta eskariksi kuten Suomessa, vaan tietyn iän saavutettuaan lapsi vaihtaa toiseen ikäryhmään eri päiväkotiin. Esimerkiksi omassa päiväkodissani lasten pitää aloittaessaan olla vähintään vuoden vanha, ja perheen pitää sitoutua päiväkotiin kahdeksi vuodeksi. Yli 3-vuotiaat lapset siirtyvät “isompien” päiväkotiin eivätkä voi jatkaa samassa päiväkodissa. Yksityisten päiväkotien maksut huitelevat pilvissä, eikä ole lainkaan tavatonta maksaa melkein 1000e kuussa lapsen päivähoitopaikasta. En tiedä kuinka ihmisillä on varaa hankkia lapsi, saatika sitten useampi, Tel Avivissa!

Tyhjältä näyttää lompakko.

Kuten ylipäätään maailmassa, lasten kanssa tehtävän työn parissa ei muuten raha liiemmin liiku. Moni työntekijä ei saa minimipalkkaa (n. 6,5€/h) enempää. Vaikka työnantajan kuuluukin täällä maksaa lisäksi matkakulut eli käytännössä edestakaisen bussimatkan verran päivässä, ei siitäkään montaa ekstra-shekeliä päivässä kerry. Israelissa ylipäätään työpäivät ovat huomattavasti pidempiä kuin Suomessa. Alalla kuin alalla työpäivät tuntuvat olevan vähintään 9-10 tunnin pituisia, ja monella työviikko on myös kuusipäiväinen.

Arki israelilaisessa päiväkodissa

Lasten kanssa päivärytmi ja arki on varsin samanlaista kuin Suomessakin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Lapset saapuvat päiväkotiin yleensä noin kello 8-8.45, ja aamupiirin jälkeen syödään aamupala. Aamupalan jälkeen taiteillaan, joogataan, tanssitaan, istutetaan kasveja tai musisoidaan. Kerran viikossa meillä käy erikseen ulkopuolinen musiikkiopettaja laulamassa ja soittamassa lasten kanssa, ja kerran kahdessa viikossa eläinopettaja käy paikalla eläintensä kanssa. Tähän mennessä kanan lisäksi nähty mm. hiiri, albiinosiili, fretti nimeltä Hummus sekä undulaatti.

Aamupuuhien jälkeen suunnataan ulos, ja ai että suomalainen lastentarhanopettaja nauttii ulos “pukemisesta”: kengät jalkaan, tarvittaessa lapsille huppari päälle, ja pihalle. Erikoisena havaintona täällä muuten on myös se, että pienimmillä lapsilla ei näin talvellakaan käytetä kenkiä ulkona, vaan he painelevat sukkasiltaan leikkipuistoissa. Eihän täällä ole loskaa, joten mikäs kai siinä.

Ulkoiluaika on myös huomattavasti lyhyempi kuin Suomessa, ja ulkona ollaan noin tunti. Omaa pihaa kerrostalossa sijaitsevassa päiväkodillamme ei ole, joten kärräämme lapset puistoon leikkimään. Leikkipuistoja tuntuu olevan melkein joka nurkassa, mutta kaikki ne eivät ole kovin turvallisia. Moni puistoista on aitaamaton ja osa laitteista sellaisia, että pienet kolhivat itseään niissä turhan helposti. Sadesäällä tai sateisen yön jälkeen kun puistot ovat märät, on meidän pakko olla lasten kanssa sisällä tai käydä korkeintaan vaunulenkillä, sillä lapsilla ei ole säähän sopivia vaatteita.

Näillä itse ulkoilemme: kaksi neljäpaikkaista ja yhdet kahdenpaikkaiset lastenvaunut.

Elämä Israelissa tuntuu olevan varsin iltapainoitteista. Myös päiväkodissa lounas ja päiväunet ovat paljon myöhemmin kuin Suomessa ja lapset suuntaavat iltapäivänokosille vasta ennen yhtä. Päiväunien jälkeen syödään välipala, ja vanhemmat hakevat suurimman osan lapsista puoli viiteen mennessä, jotkut tarvitsevat hoitoa toisinaan puoli kuuteen saakka. Iltapäivällä lapset eivät enää ulkoile.

Jostakin syystä kuivaksi opettelu jätetään käytännössä kokonaan vanhempien harteille, eikä päiväkodissa pottailla. Vaipat myös vaihdetaan alustalla yleisissä ryhmätiloissa, joka itsestäni tuntuu jokseenkin epähygieeniseltä, mutta on ilmeisesti paikallinen tapa. Eivätpä ainakaan vanhemmat tunnu tästä hätkähtäneen, ja katukuvassa näkee lasten vaippoja vaihdettavan niin puiston liukumäessä kuin ostoskeskuksen penkeilläkin.

Tel Avivilaisen päiväkodin erikoispiirteitä

Erikoista täällä päiväkotityöskentelyssä (sen lisäksi, että päiväkodissamme asuu joku) on täällä ainakin se, että pienryhmätoimintaa ja eriyttämistä ei käytännössä ole. Toki lapsiryhmän koko on myös hyvin pieni, mutta kaikki kasvattajat ja lapset ovat käytännössä koko päivän samassa tilassa, tehden enemmän tai vähemmän samaa asiaa.

Vasu-keskusteluissa ei käytetä lomaketta, johon kirjattaisiin havainnot ja tavoitteet, vaan keskustelu toteutetaan ennemmin vapaana jutusteluna. Ylipäätään vanhemmat ovat mielellään yhteydessä päiväkotiin, ja meillä on ollut paljon juhlia ja muita tapahtumia vanhempien kanssa. Lukuvuosi aloitettiinkin piknikillä perheiden kanssa. Ensimmäisinä viikkoina vanhemmat myös saivat olla lasten kanssa mukana päiväkodissa pehmentämässä aloitusta, mutta jossakin vaiheessa heille selvästi ilmoitettiin päivämäärä, jonka jälkeen lasten tulisi jäädä päiväkotiini ilman vanhempia.

Tämä muistuttaa hyvin paljon turkkilaisen päiväkodin tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa. Kuten Turkissakin, vanhemmat hössäävät täällä huomattavasti enemmän kuin suomalaiset vanhemmat ja lapsia ylipuetaan toppatakkeihin +15 asteen lämpötiloihin. Myös päivän pedagogisen annin tulee olla enemmän näkyvissä kuin Suomessa. Tel Avivissa se on toteutettu päivittäisillä raporteilla, joissa listataan jokaisen lapsen päivän syömiset, aktiviteetit, uniajat ja muut tarvittavat tiedot. Raportti lähetetään iltapäivisin erikseen jokaiselle perheelle whatsappilla, ja vanhemmat myös olettavat saavansa päivittäin kuvia lapsestaan.

Erityistuki pitää hakea erikseen yksityiseltä taholta, joten opettajat eivät voi itse konsultoida erityislastentarhanopettajaa. Sen sijaan vanhempien pitää itse ottaa yhteyttä neuvolan tapaiseen, yksityiseen tahoon, ja sitten informoida päiväkotia.

Haluatko kuulla lisää?

Tarinoin enemmän lastentarhanopettajuudesta ulkomailla Kahvihetkiä maailmalla-podcastissa, linkki löytyy tästä.

Tekstissä mainitut postaukset:
Lastentarhanopettajana Istanbulissa

Päiväkodissani on kana

Kuka asuu päiväkodissasi?

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT
2 kommenttia
  1. Vastaa

    Petra

    6.1.2018

    Kuulostaa hieman turkkilaistyyliltä muttei sitten kuitenkaan. Tarhamaksut yksityisella puolella ovat tosi korkeat mutta toisaalta ei kokopaiva duunissa kayvilla ole paljon vaihtoehtoja joten ne tunnutaan maksettavan mukisematta. Oli kiva kuunnella podcastista tarinointia! Olet ehka jossain kirjoittanutkin mutta on voinut mennä silmieni ohi etta kauan aiotte olla Israelissa ja onko seuraava kohde Suomi vai joku muu? Mukavaa alkanutta vuotta!

  2. Vastaa

    Jael

    8.1.2018

    Mielenkiintoista luettavaaAsuin täällä ensimmäisen kerran kunnes poikani omi 5 v.,ja silloin äitiysloma oli vain 3kk:jouduin ottamaan palkatonta lomaa,ja poika meni naIsjärjestön ylläpitämään päiväkotiin Gan Meir-puiston vieressä.Siitä.päiväkodista silloin ei ollut kyllä mitään huonoa sanottavaa,paitsi kuukausimaksuista,jotka olivat aika korkeat.Potalle istumista kyllä kannustettiin siinä päiväkodissa,ja poika oli kuiva jo paljon alle 2v. ikäisena.pre-kindergartenhan on täällä pakollinen,ja poika meni kaupungin tarhaan,jossa ryhmä ei ollut mitenkään erityisen suuri.Kaikesta tuosta on jo niin aikaa,joten voi olla että tänään asiat toisin

JÄTÄ KOMMENTTI