Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?
Elämää Länsirannalla Ihmisoikeudet

Yanoun: pieni kylä keskellä suurta konfliktia

on 8.7.2018

Kotini on juhannuksesta syyskuun puoliväliin kestävän ohjelman aikana pieni Yanounin kylä. Yanoun sijaitsee Ramallahin  (Palestiinan tosiasiallinen pääkaupunki) sekä Länsirannan pohjoisosan ”maakuntakeskuksen” Nablusin välissä, Jordanianlaakson vieressä. Yanounissa on noin sata asukasta, jotka ovat kaikki maanviljelijöitä ja saavat elantonsa oliivipuista, lammas- ja vuohikarjasta sekä vihannesviljelmistä.

“Sheep checkpoint”

Kylänraitti risteytyy ikivanhan Nabluksen tien varrelta ja nousee pienen kukkulan päälle jossa kylän keskusta sijaitsee. Keskustan syke tarkoittaa käytännössä kylänpäällikön taloa, peruskoulua ja kylän yhteisökeskusta. Miksi tällaiseen ulkoiseltaan rauhanomaiseen paikkaan ollaan päätetty sijoittaa kansainvälinen ihmisoikeustarkkailijoiden ryhmä? Syy tähän löytyy kylää ympäröiviltä kukkuloilta: Yanoun on lähes kaikkiin ilmansuuntiin israelilaisten siirtokuntalaisten ympäröimä.

Yanoun yhteisökeskuksen katolta, joka on kylän huipulla. Alhaalla oleva laakso on “ala-Yanounia”, jossa kyläläiset viljelevät peltojaan ja laiduntavat karjaansa aamuisin ja iltaisin. Keskellä laaksoa sijaitseva kasvihuone on kuulemma Abu Dhabista tehdyllä lahjoituksella rahoitettu.

Kyläkoulu joka on kesälomalla syyskuuhun saakka.

Käppäilemässä vanhalla Nablusin tiellä kohti itää!

Laittomien siirtokuntien synty

Ensin hiukan historiaa siitä, mitä “siirtokunta” tässä kontekstissa tarkoittaa. Vuonna 1967 Israel kävi voitokkaan kuuden päivän sodan sitä ympäröiviä arabivaltioita vastaan. Tämän seurauksena Israel miehitti Egyptille kuuluneet Gazan ja Siinain niemimaan, Syyriaan kuuluvan Golanin kukkulat, sekä Jordaniaan kuuluneen Länsirannan. YK:n laatiman aseleposopimuksen mukaan Israelin valloittamat alueet jäivät sen miehityksen alaisuuteen. Turvallisuusneuvosto laati päätöslauselman, joka vaati arabimaita tunnustamaan Israelin valtion ja Israelia vetäytymään sen miehittämiltä alueilta.

Israelin asevoimien tänä päivänä jatkuva läsnäolo Länsirannalla venyttää miehityksen käsitettä (jonka tulisi olla väliaikainen tilanne). Tämän llisäksi se on märkä rätti kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä yhteisöä vastaan. Sodan jälkeen monet israelilaiset vastustivat päätöstä vedoten uskonnollis-ideologiseen vakaumukseen. Tämän näkemyksen mukaan valloitetut alueet kuuluvat raamatussa kuvattuun Israelin valtakuntaan ja alkoivat muuttaa omatoimisesti tunnustettujen rajojen ulkopuolelle.

YK:n rakennuttama generaattori joutui aikoinaan siirtokuntalaisten tuhotyön kohteeksi. Nykyään kylän sähköverkko on kytketty läheisen Agraban pikkukaupungin sähköverkkoon.

”Siirtokunnilla” viitataan siis tässä kontekstissa israelilaisiin asutuskeskuksiin, jotka sijaitsevat Israelin kansainvälisesti tunnustettujen rajojen ulkopuolella. Ne ovat siis kansainvälisen lain mukaan laittomia, sillä miehittävällä valtiolla ei ole oikeutta siirtää siviiliväestöään miehitetyille alueille. Siirtokuntalaisten lukumäärä on kasvanut neljässäkymmenessä vuodessa Uudenmaan kokoisella Länsirannalla noin tuhannesta aina kuuteensataantuhanteen. Tilanne on tehnyt kansainvälisen yhteisön jo Israelin perustamisesta asti kaavaileman kahden valtion-ratkaisun Israel-Palestiinan konfliktissa hyvin vaikeaksi käytännössä.

Strategisesti kukkuloiden päälle perustetut siirtokunnat ympäröivät Yanounia kaikista ilmansuunnista. Siirtokuntien koko kasvaa vuosien mittaan, kun siirtokuntalaisten perheet kasvavat ja alkavat rakentaa uusia asuintaloja tai maatalous-fasiliteetteja.

“Kukkulat kutsuvat minua!”

Yanounia ympäröivät siirtokunnat ovat 1990-luvulla radikaalin Avri Ranin perustaman Giv’ot Olam (eli ”Ikuisuuden kukkulat”) siirtokunnasta lähtöisin olevia etuvartiostoja. Avri Ranin unelmana oli antaa jokaiselle pojalleen oma kukkula ja näki että maan haltuunotto on osa hänen teologista tehtäväänsä. Hän perusti siirtokuntansa Yanounin kyläläisten käyttämälle viljelys-, ja laidunnusmaalle. Nämä maat hän otti haltuunsa pahoinpitelemällä kyläläisiä jotka tulivat liian lähelle hänen itse itselleen julistamia alueita.

Avri Ranista tuli radikaalien ”kukkuloiden nuorten” siirtokuntalaisten hengellinen isä, jonka johdolla siirtokuntalaiset alkoivat elää omanlaistaan vaihtoehtokulttuuria kasvattamalla orgaanisia kananmunia ja toteuttamalla Jumalan heille antamaa tehtävää – eli anastamalla maata alueelta asuvilta palestiinalaisilta. Jännitteet kiristyivät toisen intifadan eli palestiinalaisten kansannousun aikana, kun palestiinalaiset aseelliset ryhmät tappoivat läheisessä Itamarin siirtokunnassa yksitoista siirtokuntalaista. Vaikka hyökkääjillä ei ollut yhteyttä Yanounin kylään, kyläläiset jäivät konfliktin ristituleen.
Ranin opetuslapset alkoivat hyökätä kyläläisten kimppuun systemaattisesti. Opetuslapset ovet tappaneet ja myrkyttäneet kyläläisten karjaa, tuhonneet kylän kaivoja sekä sähkögeneraattoreita ja joissain tapauksissa jopa pahoinpidelleet ja ampuneet kyläläisiä.

Yanoun muistuttaa hiukan Asterix ja Obelix-sarjakuvasta tuttua sisukasta ja pientä gallialaiskylää. Tummalla värillä merkityt alueet ovat siirtokuntia.

Suojaava läsnäolo

Hyökkäysten alla siirtokunta evakuoitiin 2002. Samaan aikaan kuitenkin israelilaiset ja ulkomailta tulleet rauhanaktivistit muuttivat kylään, jonka aikana kyläläiset uskalsivat muuttaa takaisin asumuksiinsa kansainvälisen huomion ja aktivistien antaman suojaavan läsnäolon turvin. Kansainvälisen läsnäolon tuoma väkivallan vähentyminen haluttiin ylläpitää, johon Maailman Kirkkojen Neuvosto vastasi perustamallaan EAPPI-ohjelmalla, joka on vuodesta 2003 pitänyt ympärivuorokautista läsnäoloa kylässä. Viidentoista vuoden aikana kylä on kansainvälisestä läsnäolosta ja huomiosta huolimatta menettänyt maata sitä ympäröiville siirtokunnille, vaikka väkivaltaisuudet ovatkin vähentyneet huomattavasti. Kyläläiset ovat olleet todella vieraanvaraisia ja ystävällisiä hiukan ujosta ulkokuorestaan huolimatta. Ohjelman jatkuminen tuntuu olevan heille hyvin tärkeä asia.

Tungettelevan ystävällinen kyläkissa on selkeästi tottunut höveleihin ulkomaalaisiin.

Lahjoita ja auta 

Haluan vielä painottaa, että tekstissä esitetyt väitteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä edusta ohjelmassa mukana olevien järjestöjen kantaa.

Paras tapa edistää ihmisoikeuksien toteutumista alueella sekä rauhanomaisen ratkaisun löytymistä on lahjoittaa rahaa paikalliselle kansalaisyhteiskunnalle.
Edellisestä blogiteksistä löydät listan valitsemistani järjestöistä, jotka ottavat vastaan lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI