Pallontallaajat.net
Valikko
Saara&Severi
Saara&Severi

Ensitapaamisen jälkeen Saara ja Severi ovat asuneet enemmän ulkomailla kuin Suomessa. Yhteinen koti on ollut ensin Turkissa, sitten Kaakkois-Aasiassa ja Israelissa. Tällä hetkellä Severi työskentelee Länsirannalla ihmisoikeustarkkailijana ja Saara päiväkodissa Tampereella.

Severi opiskelee rauhan- ja konfliktintutkimusta Tampereen yliopistossa ja rakastaa kissoja sekä jalkapalloa.

Saara on lastentarhanopettaja, jolla on laulu joka tilanteeseen ja joka nauraa omille vitseilleen.

Tykkää meistä facebookissa
Saara on Instagramissa
Mitä etsit?

Epäonnistunut suunnitelma

Minun oli tarkoitus suorittaa puolentoista kuukauden mittainen puhutun arabian kurssi Jerusalemissa. Olin saanut apurahan kurssimaksuihin Suomen Lähi-idän instituutilta opiskellakseni Polis Instituutissa. Ajatukseni oli että oleskeluni Yanounissa kesällä olisi hyvä pohja palestiinan arabian opiskeluille, joista olin ottanut jo alkeita asuessamme Tel-Avivissa. Asuisin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Citadel Hostellissa, kaupungin vanhimmassa nuorisohostellissa joka on rakennettu keskiaikaiseen kristittyjen pyhiinvaeltajien majataloon, tekemällä muutaman tunnin vapaaehtoistöitä asumista vastaan. Kaikki, tai oikestaan mikään, ei mennyt kuitenkaan niin kuin olin suunnitellut.

Saapuessani Ben-Gurionin lentökentälle puolenyön aikoihin jouduin todella koviin kuulusteluihin. Minut vastaan ottanut rajavirkailija suhtautui todella tyrmeästi kertoessani minun pysyvän Jerusalemissa ja matkailusuunnitelmiini. ”Miksi vietät aikaa täällä kuukausitolkulla. Sinulla on täällä työpaikka! Työskenteltkö Ramallahissa? Missä järjestössä työskentelet? Keitä ihmisiä sinä tunnet Palestiinasta?…” Minut vietiin sivuun odotushuoneeseen muiden epäonnisten kanssa jossa odottelin useita tunteja ennen kuin minut siirrettiin maahanmuuttopuolelle, jossa liian isoon puvuntakkiin pukeutunut aggressiivinen rajavirkailija jatkoi kuulustelija. Lopulta he eivät löytäneet, että en ollut tehnyt mitään luvatonta, mutta näkivät minut sen verran epäilyttävänä, että antoivat minulle vain kahden viikon turistiviisumin tyypillisen kolmen kuukauden sijaan.

Ortodoksiperheen näkyvästi asuttama koti kristiystä korttelista Jerusaelmista. Israelilainen siirtokuntaliike pyrkii hankkimaan kiinteistöjä Jerusalemista ja Hebronista ostamalla taloja rahapulassa olevilta palestiinalaisilta tai valtaamalla tyhjillään olevia taloja.

Ongelmat eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Seuraavana päivänä raahauduin parin-kolmen tunnin yöunien jälkeen kieli-instituuttiin keskustelemaan miten edetä viisumiasian kanssa. Minulla olisi pari vaihtoehtoa pidentää oleskelua: Joko kokeilla käyntiä naapurimaassa (joka olisi aikaa ja rahaa vievää, sekä hyvin hyvin epävarmaa tuttavien viimmeaikaisten kokemusten perusteella) tai hakea pidennystä sisäministeriöstä, joka on niinikään mielivaltainen prosessi.

Tähän tarvitsisin suosittelukirjeen perustelemaan pidennetty oleskeluni maassa. Kielikurssi suostui tähän – jos maksaisin ensimmäisistä kahdesta viikosta etukäteen viisisataa euroa. Tämä laittoi minut hankalaan asemaan, sillä en voinut käyttää saamiani apurahat tulisi käyttää ainoastaan kokonaisiin kurssimaksuihin. Kirje ei myöskään takaisi viisumin pidennystä, sillä instituutti ei ole Israelin opetusministeriön alainen. Viidensadan euron arpalippu yhdistettynä päiviä kestävään byrokratia-simputukseen ei vaikuttanut hyvältä idealta, erityisesti kun Israelissa ollaan viime kuukausina uutisoitu paljon tiukentuneista rajavartiokäytännöistä siihen pisteeseen, että jopa sukujuhliin tulevia amerikan juutalaisia ollaan pysäytetty rajalla kuulusteluihin. Pidennyksen saanti tuntui todella epävarmalta. Kaiken lisäksi hostellin pyörittäjä kertoi että ei ole varma saako hän vapaaehtoishommia järjestettyä koko ajalle ottaen huomioon opiskeluaikatauluni, sillä hänenkin suunnitelmiinsa oli tullut joitain muutoksia. Kaikki suunnitelmani siis murenivat, jonka lisäksi tunsin itseni hyvin yksinäiseksi ja mielivaltaisen ja epävieraanvaraisten ihmisten ympäröimäksi. Päätin että tämä ei olisi ajan ja vaivan arvoista. Vaikka kielikurssi oli ollut siitä asti kun aloitin arabiankielen opintoni pieni unelmani ja tavoitteeni, se ei ollut kuitenkaan kaiken tämän epäkunniottavan toiminnan ja epäonnen arvoinen asia, varsinkin kun voisin hakea apurahaa vielä uudestaan. Sitkeys ja pitkäjänteisyys ovat hyviä ominaisuuksia, mutta niitä ei tulisi tavoitella itsetunnon ja omanarvontunteen kustannuksella.

Onneksi sentään Jerusalemin kotikissat lohduttavat jumissa olevaa matkamiestä.

Jumissa Jerusalemissa

Olen siis ollut viikon jumissa Jerusalemissa. Olo on ollut kuin the Terminal-elokuva, kun Tom Hanksin esittämä päähahmo jää jumiin lentokentälle. Omassa tapauksessa joduin olemaan viikon Jerusalemissa, sillä lähin sopuhintainen lento oli viikon päässä siitä kun saavuin maahan. Tulin miettineeksi, että olen viettänyt elämässäni yllättävän paljon aikaa tässä kaupungissa milloin ihan turistina, milloin läpukulkumatkalla ja milloin tappaen aikaa odottaen lentoa kotiin. Keräsin tähän mietteitäni ja kuviani tästä kaupungista.

Ainakin hostellin kattoterassilta oli hienot näköalat.

Jerusalem on yksi maailman merkittävimpiä paikkoja. Tämä johtuu sen poliittisesta ja uskonnollisesta painoarvosta kolmelle maailmanuskonnolle, sekä sen rikkaasta kulttuurisesta maailmanperinnöstä. Itseäni on monien muiden ihmisten tavoin kiehtonut kaupungin pitkä historia, sekä sen monimutkainen nykyinen todellisuus. Vanha kaupunki on tosiaan sinne saapuessa kunnioitusta herättävä: Osmanni sulttaani Suleiman Suuren rakennuttamien korkeiden muurien ympäröivä muinainen metropoli, josta nousevat korkeat kupolikattoiset kolmen uskonnon temppelit ja tornit tavoittelevat paikkaansa taivaasta. Korkeimpana kaikista kaikkein pyhimmäksi pidetyltä paikaltä, Juutalaisten ensimmäisen ja toisen temppelin perustuksillta, nousee Kalliomoskeijan kultainen kupoli muistuttamaan kohdasta, josta profeetta Muhammed astui perimätiedon mukaan taivaaseen.

Israelilaiset siirtokuntalaiset menevät rukoilemaan paikalle Kalliomoskeijan viereen paikkaan jonka he tulkitsevat kaikkein lähimmäksi paikaksi Jerusalemin roomalaisten tuhoaman temppelin raunioita. Poliittiset jännitteet korostuvat erityisesti pyhillä paikoila, jotka konfliktissa olevat ihmisryhmät pyrkivät jakamaan. Trumpin nimittämä suurlähettiläs poseerasi yhdessä “uuden Jerusalemin” pienoismallin kanssa jossa Kalliomoskeijan tilalle oltiin rakennettu “Kolmas temppeli” kun presidentti ilmoitti suurlähetystön siirrosta.

Kun kävelee sisälle kaupunkiin huomaa sen olevan kuin kolmiulotteinen palapeli jossa roomalainen kauppakadun ympärille ja päälle on muodostunut holvikaarisista taloista koostuva asutusrypelmä. Muurien alta paljastuu Juudean valtakunnan aikainen louhimo ja Via Dolorosa näyttää kulkevan turistibasaarin läpi. Kaupungin täyttävät siellä asuvat ortodoksijuutalaisperheet mustissa puvuissaan pyyhältämässä kohti Länsimuuria, palestiinalaiset kaupanomistajat, täysissä varusteissa katuja vartioivat sotilaat ja korealaiset pyhiinvaeltajat.

1800-luvulla satojen vuosien jälkeen myös Euroopan suurvaltojen ja kirkonmiesten mielenkiinto alkoi kasvaa Jerusalemin symbolista voimaa kohtaan ja Osmannivaltakunnan kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten myötä kaupunkiin nousi monia linnakkeenomaisia uusgoottilaisia kirkkoja eri kristinuskon haaroille.

Maantieteeltään ja luonnonrikkauksiltaan Jerusalem ei historian varrella on ollut tärkeä sen maanpintää lähellä olevien vesilähteiden ja keskeisen sijainnin hedelmällisen Jordanian laakson lähellä teki siitä tärkeän asutuskeskittymän. Jerusalemin merkittävyys ei kuitenkaan johdu luonnollisista asioista, vaan siitä millaiseksi ihmiset ovat sen rakentaneet jamillaisia merkityksiä tämä monta kertaa sotien ja maanjäristysten tuhoama kolkka ja asukkaittensa hylkäämä kaupunki on saanut. Jerusalem on tarinoiden kaupunki. Tarinat ja niihin liitetyt merkitykset tekevät siitä pyhän paikan, jota voisi oikeastaan pitää yhtenä maailman vanhimpana ”turistikohteena”, sillä pyhiinvaeltajat ovat olleet osa kaupungin arkea satoja vuosia. Ihmiset etsivät Jerusalemista vanhojen tarinoiden taakse kätkettyä ikuista totuutta, mutta samalla kun ihmiset ja heidän ajatuksensa muuttuvat, niin myös ikuinen kaupunki muuttaa olomuotoaan.

Unelma maanosia yhdistävästä rauhan kaupungista – jotain mikä tuntuu kulkevan kauemmaksi päivä päivältä.

Tagit
LIITTYVÄT VIESTIT

JÄTÄ KOMMENTTI